Miekkoja on siinä monenlaisii, monenlaisii...
Ennen kuin kirjoitan mitään uusimmasta projektista, niin kerrotaan nyt nopeasti tarinaa miekoista. Ensimmäisen miekan tein lapsilleni varmaan n. 10 vuotta sitten ja sen jälkeen niitä on tullut hieman erilaisia. Suuri osa miekoista on myös siirtynyt jo polttopuuksi Stormossenille, mutta joitain on tallella.
Ensimmäisten kötöstelyn jälkeen tein useamman kuvan kaltaisen katanan lapsille ihan vaan kuusilaudasta. Lapset tykkäsivät niistä ehkä eniten ja niitä olisi mielellään tehnyt paljon enemmänkin, mutta koska työvälineenä oli käytännössä saha, kuviosaha, karkea raspi, hiomavälineet ja Dremel, niin yhden miekan teossa meni uskomaton määrä aikaa.
Nuorempi poikani halusi muistaakseni synttärilahjaksi Frodon miekan Taru sormusten herrasta elokuvan mukaisesti ja "Piikki" syntyi myös tavallisesta karvalaudasta. Eniten tällä kertaa meni aikaa poikittaisen ristisuojan, eli väistimen, virittelemiseen, koska halusin sen integroidun näköiseksi ja myös kestävän mahdollisen iskun, eli se on poikittain. Sahasin sen ensin muotoon, sitten pituussuunnassa halki ja kolot miekassa ja väistimessä viilasin sopiviksi.
Kun nuorempi poika oli saanut miekan, niin tottahan vanhempikin semmoisen halusi. Tai siis perinteisemmän näköisen miekan, eikä katanaa. Väistin oli tässä isompi, vaikkakin valmistettu samalla tavalla kuin aiemmassa, joten se oli aavistuksen helpompi viritellä kohdalleen. Poika ei halunnut kuviointia ja terä on särmätön, eli ei suoria linjoja. Väistimen värin poika valitsi itse - minä olisin ehkä valinnut jotain muuta :-)
Noiden miekkojen jälkeen omat lapset ovat olleet vissiin jo liian vanhoja miekkoja pyytämään saatikka niillä leikkimään, mutta eihän se ole mikään este niiden tekemiseen. Naapurin isäntä toi minulle joskus vanhan koivupuun oksan, kun olin hänelle puhunut, että omenapuu on kuulemma kovaa ja haluaisin semmoista kokeilla veistää. Oksa oli kuitenkin niinkuin oksat yleensä kaukana suorasta ja se lojuikin varastossa pitkän aikaa ennen kuin keksin sille tarkoituksen. Siitä syntyi lopulta oheinen sapelin tapainen juttu, kun muoto kerran oli sopivan mutkainen.
Muuten valmistaminen oli jo tuttua kauraa, mutta raspilla terän sivuiltaan suoraksi ja tasaiseksi hinkkaaminen oli työlästä ja tunsin jo melkein ylpeyttä, kun siinä onnistui. Terän muoto kyllä aiheuttaa sen, että se näyttää olevan mutkalla joka suuntaan, mutta kyllä se suora on tyvestä kärkeen.
Pinta on hiottu sileäksi 800:lla hiekkapaperilla ja kun se maalaamattomana näytti kaipaavaan jotain extraa pintaan, niin poltin japanilaiset symbolit ja koitin myös visioida minun oman symbolini kahvan ja terän välille.
Sapeli lienee edes jonkinverran hyvän näköinen, sillä nuorempi poikani halusi sen laittaa seinälleen. Kuvasta puuttuu vielä nahkainen rannehihna, joka pujotettu kahvan reiästä läpi.
Koska kuusilaudasta tehdyt katanat eivät kestäneet lasten leikeissä kovin pitkään, niin olisin halunnut tehdä semmoisen koivusta. Koivulautaa ei kuitenkaan ole halvalla saatavilla ja kun minulla oli kuivia koivun pätkiä saatavilla, niin luovuin ajatuksesta katanan suhteen ja päätin tehdä wakizashin, eli lyhyemmän katanan mallisen samuraimiekan. Kuvassa on koivupölkky, joka on käytännässä samanlainen, josta valmis wakizashi valmistui. Haasteena oli taas suoran terän kaivaminen esiin pökkelöstä ilman höylää tai muuta pätevää työkalua. Monen tunnin jälkeen se kuitenkin onnistui, vaikka terä jäikin turhan paksuksi. Leikeissä koivuinen miekka on kestänyt paremmin kuin kuusesta tehty, mutta maali on kuitenkin rapissut sileäksi hiotusta pinnasta yllättävän herkästi.
Ensimmäisten kötöstelyn jälkeen tein useamman kuvan kaltaisen katanan lapsille ihan vaan kuusilaudasta. Lapset tykkäsivät niistä ehkä eniten ja niitä olisi mielellään tehnyt paljon enemmänkin, mutta koska työvälineenä oli käytännössä saha, kuviosaha, karkea raspi, hiomavälineet ja Dremel, niin yhden miekan teossa meni uskomaton määrä aikaa.
Nuorempi poikani halusi muistaakseni synttärilahjaksi Frodon miekan Taru sormusten herrasta elokuvan mukaisesti ja "Piikki" syntyi myös tavallisesta karvalaudasta. Eniten tällä kertaa meni aikaa poikittaisen ristisuojan, eli väistimen, virittelemiseen, koska halusin sen integroidun näköiseksi ja myös kestävän mahdollisen iskun, eli se on poikittain. Sahasin sen ensin muotoon, sitten pituussuunnassa halki ja kolot miekassa ja väistimessä viilasin sopiviksi.
Kun nuorempi poika oli saanut miekan, niin tottahan vanhempikin semmoisen halusi. Tai siis perinteisemmän näköisen miekan, eikä katanaa. Väistin oli tässä isompi, vaikkakin valmistettu samalla tavalla kuin aiemmassa, joten se oli aavistuksen helpompi viritellä kohdalleen. Poika ei halunnut kuviointia ja terä on särmätön, eli ei suoria linjoja. Väistimen värin poika valitsi itse - minä olisin ehkä valinnut jotain muuta :-)
Noiden miekkojen jälkeen omat lapset ovat olleet vissiin jo liian vanhoja miekkoja pyytämään saatikka niillä leikkimään, mutta eihän se ole mikään este niiden tekemiseen. Naapurin isäntä toi minulle joskus vanhan koivupuun oksan, kun olin hänelle puhunut, että omenapuu on kuulemma kovaa ja haluaisin semmoista kokeilla veistää. Oksa oli kuitenkin niinkuin oksat yleensä kaukana suorasta ja se lojuikin varastossa pitkän aikaa ennen kuin keksin sille tarkoituksen. Siitä syntyi lopulta oheinen sapelin tapainen juttu, kun muoto kerran oli sopivan mutkainen.Muuten valmistaminen oli jo tuttua kauraa, mutta raspilla terän sivuiltaan suoraksi ja tasaiseksi hinkkaaminen oli työlästä ja tunsin jo melkein ylpeyttä, kun siinä onnistui. Terän muoto kyllä aiheuttaa sen, että se näyttää olevan mutkalla joka suuntaan, mutta kyllä se suora on tyvestä kärkeen.
Pinta on hiottu sileäksi 800:lla hiekkapaperilla ja kun se maalaamattomana näytti kaipaavaan jotain extraa pintaan, niin poltin japanilaiset symbolit ja koitin myös visioida minun oman symbolini kahvan ja terän välille.
Sapeli lienee edes jonkinverran hyvän näköinen, sillä nuorempi poikani halusi sen laittaa seinälleen. Kuvasta puuttuu vielä nahkainen rannehihna, joka pujotettu kahvan reiästä läpi.
Koska kuusilaudasta tehdyt katanat eivät kestäneet lasten leikeissä kovin pitkään, niin olisin halunnut tehdä semmoisen koivusta. Koivulautaa ei kuitenkaan ole halvalla saatavilla ja kun minulla oli kuivia koivun pätkiä saatavilla, niin luovuin ajatuksesta katanan suhteen ja päätin tehdä wakizashin, eli lyhyemmän katanan mallisen samuraimiekan. Kuvassa on koivupölkky, joka on käytännässä samanlainen, josta valmis wakizashi valmistui. Haasteena oli taas suoran terän kaivaminen esiin pökkelöstä ilman höylää tai muuta pätevää työkalua. Monen tunnin jälkeen se kuitenkin onnistui, vaikka terä jäikin turhan paksuksi. Leikeissä koivuinen miekka on kestänyt paremmin kuin kuusesta tehty, mutta maali on kuitenkin rapissut sileäksi hiotusta pinnasta yllättävän herkästi.
Kommentit
Lähetä kommentti