Kaksi sydäntä ketjussa

Kun juuri nyt ei luovuuden kukka kuki, niin voisin kai esitellä edellisen työni, johon olen jopa melko tyytyväinen.

Kyseessä on koivun palasesta esiin kaivetut kaksi sydäntä ketjussa. Kerran aikaisemmin yritin jo luoda moista ketjutettua ratkaisua, mutta en päässyt alkua pidemmälle ja sitten se vaan jäi hyllyyn lojumaan, niin kuin suurin osa minun ideoistani jää. Tällä kertaa lunttasin hieman alkuun ohjetta Youtubesta, mistä nykyään löytyy KAIKKI. Siellä oli ohjeet tavallisen puisen ketjun kaivertamiseen ja niitä soveltamalla pääsin alkuun. Tosin ohjeet sisälsivät pöytäsirkkelin ja vannesahan käyttöä ja minulla ei ole kumpaakaan, mutta sehän on vain hidaste.

Materiaali tähän työhön on samaa perua, jota olen jo käyttänyt muutaman vuoden. Kaupunki siivosi ehkä 5 vuotta sitten kotimme läheltä sähkölinjojen alusia ja kaatoivat melko paksujakin koivuja vain pötköttämään suolle. Kun muut hakivat niitä sieltä peräkärryllä polttopuuksi, niin minä sahasin pätkät talteen, kuorin ja pistin kuivumaan sisätiloihin. Niistä onkin riittänyt hyvin jos jonkinlaiseen väkertämiseen ja kuiva koivu on erittäin mukava työstää, koska se on kovaa ja etenkin koska sen saa hiottua todella sileäksi pinnaltaan.

Nyt sahasin käyttöön pienen pätkän ja sen lisäksi laitoin sen vielä puoliksi, koska paksuus oli riittävä. Tavoite oli saada aikaa n. 6cm pitkä pätkä, joka on päädystä katsottuna plusmerkin muotoinen. Kantti kertaa kantti palikasta sahataan siis pitkien sivujen kulmat pois, jotta syntyy tuo plussan muotoinen lyhyt palikka. Kyseessä on ikään kuin kaksi pikkiriikkistä ”lautaa” sisäkkäin ja samalla nuo laudat edustavat ketjun jokatoista lenkkiä siten, että joka toinen lenkki on pysty- ja joka toinen vaakalaudasta.

Sydämet piirretään siten toinen pysty ja toinen vaakalautaan ja sen verran limittäin, että sydämen suunniteltu paksuus on pienempi kuin toisen sydämen sisälle jäävä tila. Toivoisin, että minulla olisi kuvia eri vaiheista, mutta en tätä tehdessä vielä miettinyt, että sen tekemistä tulisi selostettua tekstinä jollekin, joten näillä mennään. On vain tämä yksi kuva, jossa on alku ja loppu tai oikeastaan alun toinen puoli, eli se koivupätkästä käyttämättä jäänyt puolikas, sitten sydämet irroitettuna toisistaan ja lopulta viimeisteltynä. Jos teen vielä toisen tuommoisen, niin otan sitten kuvat eri vaihesta.

Seuraava vaihe on sahata, veistää tai muuten työläästi väkertää esiin sydänten ulkoreunat eri laudoista, jolloin myös kokonaisuus alkaa hahmottua paremmin. Kun sen jälkeen piirtää sydämen sisäpuolet kunnolla laudan sisänurkkiin, niin homma selkenee lisää. Kun sydämen ulkoreuna on puun reunan rajaama ja sisäreuna on piirretty, niin sitten työksi jääkin vain niiden esiin kaivaminen, eli ns. reiän poistaminen sydämestä. Minä käytin Dremelin pienintä jyrsintäterää, joka lienee n. 2 mm leveä ja sen lisäksi kertakäyttöistä kirurgiveitseä. Varovasti edeten ja samalla tarkkaillen, että ei kaiva pois semmoista, mitä pitää jättää jäljelle sydämet tulevat esiin. Ihan loppuvaiheessa Dremel kävi jo liian isoksi ja sydänten toisistaan erottaminen olikin kirurgin hommaa sydänten välistä koloa vähän kerrallaan suurentaen.

Kun sydämet on irrallaan, niin loppu onkin jo aika selkeää, eli niitä pitää ohentaa niin, että ne mahtuvat lomittain ja kääntyilemään lenkissä. Jälleen kerran Dremeliin veistoterä ja myös pieni hiomarulla olivat käytännöllisiä, mutta myös kirurgiveitsi, sillä kaikkialle Dremelin kärki ei vain mahdu. Kun muodot ovat tarpeeksi lähellä lopullisia, niin sitten loppu onkin hiekkapaperilla rutosti hinkkaamista. Minä aloitin 80 karkealla paperilla, sitten taisi olla 240 vuoro ja lopussa vielä 600 ja jopa 1200 vesihiomapaperit. Helpoin tekniikka on leikata hiekkapaperista 10-15 cm pitkiä eri pätkiä eri leveyksillä, laittaa sydämet varovasti kiinni johonkin leukoihin ja sitten vain käsin esittää pientä nauhahiomakonetta kunnes jälki on riittävän hyvä.

En mitannut paljonko minulla meni aikaa koko työn tekemiseen, sillä se sisälsi useampia iltoja, kun sen parissa puuhastelin, mutta 10h on varmaan alakanttiin arvioitu, kun minulla tuppaa se viimeistelyhionta aina venymään ja vanumaan täydellisyyttä etsiessä, mutta sitä kuitenkaan koskaan saavuttamatta. Riittävän hyvä siitä tuli ja olin itse tyytyväinen, kun sain antaa lahjan vaimolle.